NELJÄN VIRHEPISTEEN PÄIVÄ
Tammat oli sunnuntaina Ypäjällä kisoissa, ja molemmilla tuli yksi alas. Tai no, ennemminkin kuski otti pudotukset ja hevoset oli hyviä.
Peppi oli hieman väsynyt, mutta hyppäsi hyvin. Pepin ensimmäinen virallinen 110 cm luokka ja ei katsellut esteitä, vaikka ei otettu verkkaluokkaa alle. Yhdelle okserille tulin lähelle ja hyppy ei ihan kantanut takapuomin yli.
Peppi liikkui todella hyvin viime viikolla, ja vaikka olen ratsastanut sillä vain n 20 min päivässä, oli takareidet hapoilla. Täytyy jatkossa antaa vapaapäivä hyvin lähellä kisoja, jotta olisi potkua riittävästi sitten radalla.
Nyt saa huilia pari päivää, sitten Laatuarvostelun kutsukilpailuun Ypäjälle.
Donna hyppäsi valtavia loikkia 120 radalla, ja ei ollut lähelläkään puomeja. Yksi hyppy suuntautui niin vinoon, että katsoin parhaimmaksi potkaista okserin takatolpan pois alta, ettei laskeuduta sen päälle. Hmm johteet on Ypäjällä jotain 170cm luokkaa, niin voisiko joku kertoa tammalle ettei niiden yli kuuluisi hypätä?
Donnalla ratsastin erityisen huonosti, rytmitön rata ja olin suussa kiinni. Täytyy vaihtaa pehmeämpi kuolain ohuen nivelen sijaan, ettei ole liian hyvin avuilla ja kuski pääse jarruttelemaan liikoja.
Donnan ylihyppäämiseen on vaikeaa vaikuttaa, se hyppää isosti vain ja ainoastaan sen takia koska se on kivaa. Yhtäkään estettä ei katsele tai pelkää, ja mielellään hyppäisi niitä johteita kun ne puomit on liian matalalla... Huh kun on pienessä tammassa paljon ponnua ja voimaa!
Molemmilla sama este alas, sarjan jälkeen kaareva tie. Tuota pitäisi harjoitella, mutta maneesi ei kotona riitä pituudeltaan tuon treenaamiseen. No pian kenttä on kunnossa, jos siellä saisi tehtyä pidempiä linjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti